Blogi

 

20.07.2020

Kohti Forssaa 2020 1. osa


Kuten kaikki maailmalla tänä vuonna järjestettävät elokuvatapahtumat, myös Forssan Mykkäelokuvafestivaalit ovat eläneet viime kuukaudet epävarmuudessa. Vaikka ohjelmisto oli tiedossamme jo helmikuussa, emme päässeet julkistamaan sitä kuin vasta pari viikkoa sitten, kun maailmalla myllännyt ja Suomeakin kovalla kädellä kurittanut koronapandemia alkoi osoittaa laantumisen merkkejä ja hallitus alkoi lieventää maatamme kiristäneitä rajoitteita ja liikkumisrajoituksia. Maailmalla tartunnat ovat sittemmin lähteneet taas nousuun, mikä tarkoittaa, ettei vaara ole vielä ohi. Vaikka festivaalit näillä näkymin järjestetään, meidän kaikkien on oltava edelleen varovaisia ja tehtävä kaikkemme, ettei virus pääse leviämään. 

Tämän vuoden festivaalien tarkoituksena on palauttaa ihmisten katsottavaksi elokuvia, joita on vaikea nähdä missään muualla. Kaikki teokset eivät tietenkään ole harvinaisuuksia, mutta kyllä niitäkin mahtuu joukkoon ja vieläpä useamman nimikkeen voimin. 

Ohukaisen ja Paksukaisen piirakanpaiskomiskilpailu on nimetty Vuosisadan taisteluksi ja sitä se kieltämättä on: Henry Millerin mukaan kyseessä on ”valtavin koominen elokuva mitä milloinkaan on tehty – sillä siinä piiraiden heittely julistui pyhäksi toimitukseksi”. Elokuvan vuosikymmeniä kateissa ollut toinen kela löydettiin vasta vähän aikaa sitten ja kun tämä meilläkin nyt nähtävä versio esitettiin Pordenonen mykkäelokuvajuhlilla vuonna 2015, se keräsi koko festivaalien ehkäpä suurimman yleisön. Puoli tuntia ennen näytöksen alkua katsojien jono oli kasvanut jo kymmenien metrien mittaan ja kun väki päästettiin teatteriin sisälle, se täytti kaikki neljä katsomotasoa lähes viimeistä paikkaa myöten. Tunnelma oli sananmukaisesti katossa. 

Mauritz Stillerin Gränsfolken ilmestyi joulukuussa 1913 ja se kiellettiin meillä ennen seuraavan vuoden loppua. Myöhemmin elokuva katosi vuosikymmeniksi, ennen kuin se löydettiin Puolasta vuonna 2009. Elokuvasta ei ole toistaiseksi olemassa minkäänlaista julkaisua, eikä sitä ole liiemmin esitetty festivaaleillakaan, joten Forssan esitys on kaikin puolin ainutlaatuinen. 

Tomu Uchida ohjasi lähes 50-vuotisella urallaan kaikkiaan 70 elokuvaa, joista suurin osa on meille suomalaisille täysin tuntemattomia. Nyt esitettävä Keisatsukan edustaa japanilaisen mykkäelokuvan länsimaisempaa linjausta poliiseineen ja roistoineen. Aivan kuten Yasujiro Ozu tahollaan, myös Uchida osoittaa liikkuvansa vaivattomasti ”perinteisten” japanilaisaiheiden ulkopuolella tarjoten katsojalle mielenkiintoisen mahdollisuuden nähdä toisenlaista, geishojen ja samuraiden ulkopuolista japanilaismaailmaa. 

John Fordin mykkäelokuvista on tuhoutunut lähes 80 %, joten kliseisesti sanottuna jokainen Fordin mykkäelokuva on näkemisen arvoinen. Kun sen rinnalle nostetaan Roscoe Arbucklen niin ikään harvoin esitetty western, saamme todistaa todellista mykän lännenelokuvan merkkitapausta. Toivoa sopii, että arkistot vapauttavat joskus jakeluun myös muut 1920-luvun alussa kielletyt Arbucklet, jotta saisimme lopultakin selkeän käsityksen siitä, millaisena pitkien elokuvien tekijänä tämä aikansa mestarikoomikko esiintyi. 

Tervetuloa Forssaan!

Kari Glödstaf

18.7.2020

 

Blogia kirjoittaa
Mykkäelokuvafestivaalien
taiteellinen johtaja
Kari Glödstaf.