Blogi

 

02.08.2019

JUHLAHUMUA 4


Viihdemaailma on aina pitänyt tuhkimotarinoista ja siksi saamme edelleenkin kuulla, kuinka maailmantähdet ovat raivanneet tiensä huipulle mitä surkeimmista olosuhteista. Milloin he ovat nähneet vuosikaupalla nälkää ennen läpimurtoaan, milloin he ovat joutuneet tekemään mitä hämärimpiä asioita selvitäkseen elämässä – laittomuuksia ei tosin kukaan ole tehnyt, mikä on sinänsä hieman erikoista.

Onneksi maailmaan mahtuu poikkeuksia, sillä kaikki eivät suinkaan halua paistatella juorulehtien sivuilla. Yksi heistä oli Colorado Springsissä syntynyt Leonidas Chaney, jonka jälkipolvet muistavat paremmin Lon Chaneynä. Erikoiseksi ”Tuhatkasvoisena miehenä” tunnetun Chaneyn lapsuuden teki se, että hänen molemmat vanhempansa olivat kuuroja. Vaikka tällainen lapsuus asettikin varmasti omat haasteensa, ei Chaneyn tarvinnut silti koskaan tuoda sitä esiin etenkään nyyhkytarinoiden vaatimalla tavalla, vaikka aiheesta olisi varmasti saanut revittyä hyvätkin rahat.

Chaney oli erittäin ystävällinen työkaveri. Hän oli aina valmis auttamaan nuoria kykyjä, sillä hänen mielestään kenenkään asema ei oikeuttanut diivailua. Chaneyn arvostus täytyi tosin ansaita, sillä parrasvaloja vältellyt tähti oli sitä mieltä, että näyttelijöiden tulisi keskittyä juhlimisen ja ihailijakirjeiden lukemisen sijaan työntekoon. Hänet itse muistetaan maanisena taitojensa kehittäjänä, joka oli valmis vaativiinkin uhrauksiin, mikäli nämä olivat elokuvan kannalta välttämättömiä. Chaneyn erilaiset maskeeraukset ovatkin elokuvahistoriaa kiehtovimmillaan.

Olemme saaneet Forssassa ihailla useita kertoja Chaneyn näyttelemistä. Nyt nähtäväYhteiskunnan vihollinen lukeutuu hänen vaativimpiin rooleihinsa, niihin, joissa näyttelijä laittoi itsensä todella tiukoille. Jalkansa menettäneen gangsterin ulkoasu suoritettiin kireälle vedetyin nahkaremmein, eikä Chaney pystynyt käyttämään tätä keinoa kuin kymmenen minuuttia kerrallaan, sen jälkeen remmit oli aina avattava ja näyttelijän verryteltävä jalkojaan. Uhraus kannatti, silläYhteiskunnan vihollisen maailmanmenestys nosti Chaneyn arvostusta elokuvamaailmassa entisestään.

Chaneyn tähtiaika jäi lopulta vain hieman yli kymmenen vuoden mittaiseksi. Toisin kuin tarinankertojat väittävät, hän ei elänyt elämäänsä jatkuvien fyysisten kipujen vaivaamana tai kuollut elokuvissa tekemiensä temppujen seurauksena, vaan Chaneyn vei hautaan kurkkutorven syöpä. Hän ehti tehdä urallaan ainoastaan yhden äänielokuvan, Unholy Threenuusintafilmatisoinnin vuonna 1930. Elokuvafanit ovatkin sen jälkeen spekuloineet, millainen UniversalinDraculasta (1931) olisikaan tullut Chaneyn ja hänen luotto-ohjaajansa Tod Browningin yhteistyönä.

Kari Glödstaf

 

Blogia kirjoittaa
Mykkäelokuvafestivaalien
taiteellinen johtaja
Kari Glödstaf.