Blogi

 

17.06.2019

JUHLAHUMUA I


20 vuotta on pitkä aika. Erityisen pitkä se on marginaalisiin elokuviin keskittyneelle festivaalille, jonka käynnistyminen oli monen sattuman summa ja johon uskoivat ensimmäisinä vuosina korkeintaan vain järjestäjät. Kaikki on mennyt loppujen lopuksi kuitenkin hyvin ja Forssan Mykkäelokuvafestivaalit järjestetään tänä syksynä jo 20. kerran. Sen kunniaksi itse kunkin mykkäelokuvaharrastajan kannattaa nauttia vähintäänkin virtuaalinen onnittelumalja forssalaiselle kulttuurityölle.

Näihin vuosiin on mahtunut monenlaisia tapahtumia ja kommelluksia, unohtumattomia säestyksiä ja kuolemattomia elokuvamuistoja. Ensimmäisenä vuonna näytöspaikkana toiminut teltta on vaihtunut kiinteäksi elokuvateatteriksi, puupenkit moderneiksi istuimiksi, välitekstien lukeminen tekstityksiä varten hankituksi televisioksi, filmikelat digikopioiksi. Tämän vuoden juhlanäytös urheilutalo Feeniksissä on festivaalihistorian neljäs – seikka, johon en olisi ihan heti uskonut, kun vierailin Forssassa ensimmäisen kerran vuonna 2002.

On mukavaa huomata, kuinka monet festivaalivieraat ja -tahot ovat olleet mukana alusta alkaen. Tällaisia tapahtumia ei nimittäin ole ilman kestävää yleisöpohjaa saati yhteistyökumppaneita, jotka molemmat luottavat tekemisiimme ja tietävät, että teemme kaikkemme vain ja ainoastaan festivaalien onnistumista varten. Paras palaute on tieto seuraavien vuosien mykkäelokuvafestivaalien järjestymisestä – ainakin toistaiseksi palaute on ollut kiitollista, toisinaan jopa hurmioitunutta: ”Kuinka te olette tämänkin elokuvan osanneet ottaa ohjelmistoon?”

Selailin vanhoja festivaaliarkistoja ja huomasin vanhan haastattelun, jossa festivaalin primus motorina toimiva Ville Koivisto kertoo haaveekseen pelastaa vuosittain yhden elokuvan, joka saisi ensi-iltansa festivaaleilla. Aivan tähän emme ole pystyneet, mutta lähestulkoon vastaavaan kuitenkin: Forssassa ovat kantaesityksensä saaneet niin Anna-Liisan (1922), Finlandian (1922) kuin Kihlauksenkin (1922) uudet restauroinnit. Tänä syksynsä trio saa seurakseen Erkki Karun Suvisen sadun (1925), jonka pahoin tuhoutuneen kopion pohjalta valokuvin ja välitekstein täydennetty versio herää uskomattomalla tavalla henkiin Elävienkuvien teatterin erikoisnäytöksessä.

Näiden rivien myötä haluan toivottaa kaikki tervetulleiksi Forssan 20. Mykkäelokuvafestivaaleille. Tehdään juhlavuodesta unohtumaton!

 

Blogia kirjoittaa
Mykkäelokuvafestivaalien
taiteellinen johtaja
Kari Glödstaf.