Blogi

 

29.05.2016

Kohti syksyä III


Jokainen meistä varmaan pyrkii tekemään ratkaisuja, jotka harmittaisivat mahdollisimman vähän jälkikäteen. Niin minäkin ja näin nopeasti mietittynä olen onnistunutkin siinä melko hyvin. Ainoat kitkerän jälkimaun jättäneet valinnat ovat olleet ala-asteen kielivalinta (valitsin englannin sijaan saksan ja missasin näin mahdollisuuden päästä Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi) ja vanhojen videokasettikokoelmien hävittäminen. Pääsen näistä tuskin koskaan yli.

Elokuvaharrastusta aloitellessani DVD ja Blu-Ray olivat korkeintaan suunnitelmia insinöörien ja teknikkojen päässä. Analogiset videonauhat olivat päivän sana ja niitä haalittiin ympäri maailmaa, useimmiten kuitenkin Englannista. Julkaisujen laatu oli toisinaan mitä oli, mutta ainakin ne mahdollistivat himoittujen nimikkeiden näkemisen. Elokuva-arkistosta ja sen esityssarjoistahan minulla ei ollut vielä tälle vuosituhannelle tullessa mitään tietoa.

Laatuun liittyy myös syy, miksi haluaisin videokasettivuoreni takaisin. Olivatko julkaisut kuitenkaan niin heikkotasoisia kuin näin jälkikäteen muistelen? Metropoliksen kotimaista julkaisua oli hidastettu, jotta sen kesto saataisiin mahdollisimman pitkäksi, mutta oliko Englannista hankkimani Tohtori Jekyllin salaisuus nykyisin saatavilla olevaa versiota lyhyempi vain pyörimisnopeuden vuoksi, vai puuttuiko siitä jopa tänä päivänä nähtävissä olevaa materiaalia? Vai oliko siinä kenties jotain sellaista, mitä uusissa julkaisuissa ei ole? Tämäkään ei olisi poikkeuksellista, riittää kun lukee eri julkaisuiden pohjalta tehtyjä vertailuja näin digitalisuuden aikakautenakin. Miltä Nosferatun negatiivikohtaus näyttää videokasetilta? Kuinka paljon sensuuri on poistanut 100 minuuttia kestäneestä Kansakunnan synnystä?

Yllättävää kyllä, ongelmat ovat olemassa vielä tänäänkin. Harrastajat joutuvat kärsimään siitä, kun julkaisijat kisaavat tuotteidensa sisällöstä eivätkä halua jakaa hallussaan olevaa materiaalia ilman kunnon korvausta. Kun BFI julkaisi taannoin Chaplinin Keystone-elokuvien kokoelman, alkoi keskustelu siitä, mitä mistäkin elokuvasta puuttuu. Yksi löysi omista kokoelmistaan kohtauksen, jota julkaisussa ei ollut. Toisen kokoelmissa kuvarajaus oli erilainen. Samat ongelmat ovat olemassa virallisten arkistokokoelmienkin kohdalla. En yhtään ihmettele, että elokuvaväen pinna on toisinaan kireällä, kun kaiken valittamisen lisäksi vielä piratismikin iskee päälle.

Yritä tässä sitten harrastaa.

Kari Glödstaf

 

Blogia kirjoittaa
Mykkäelokuvafestivaalien
taiteellinen johtaja
Kari Glödstaf.